Otsikon mukaisia tunnelmia. Olen itse aika voimakas tunteinen ja olen ollut ihastunut lähes pakkomielteisesti. Tiedän miltä tuntuu kun ei voi syödä eikä nukkua ja ainoa asia mitä haluaa tai pystyy ajatella on toinen. Kun toinen on eka asia mikä on mielessä kun herää ja viimeinen kun nukahtaa. Kyllä, se on ihanaa ja kamalaa. En edes ole varma kumpaa enemmän. Mutta en ole koskaan antanut "pakkomielteen" vaikuttaa kohteen elämään. En ole ikinä painostanut ja olen pitänyt matalaa profiilia asian suhteen. Nyt olen joutunut itse olemaan kohde.

​Olen aina ajatellut että on ihan hauskaa kun joku ihastuu minuun. Voi vaikka huomata olevansa itsekin kiinnostunut tai sitten sen ottaa vain ns kohteliaisuutena. Tämäkin oli aluksi ihan hauskaa. Olimme siis kavereita jo ennen tätä. Olin ehkä itsekkin jollain tasolla ihastunut. Tapailin jo tätä nykyistä, joten en mitenkään vakavasti, oli vain mukavaa saada välillä huomiota ja hänelle oli niin helppo puhua. Hänelläkin on ollut vaikeaa lapsuudessa joten lähinnä nautin saatuani "vertaistukea". Sitten tapahtui jotain. Hänelle ei enää ollutkaan selvää että olen toisen kanssa. Hän lähes painosti valitsemaan itsensä. Välillämme on myös muutamia ongelmia joiden takia en voisi meitä mitenkään pariksi kuvitella. Enkä todellakaan haluakkaan.

Kaikki alkoi reilu vuosi sitten.​ Tutustuimme kaverini kautta alunperin. Olimme nähneet joskus aikoja sitten ohi mennen. Tällä kertaa vietimme pikkuisen kauemmin aikaa, koska olimme samoissa juhlissa. Olin itse autolla, joten lähdin aiemmin kuin muut. Juhlien jälkeen hän alkoi laittamaan satunnaisesti viestejä, ei mitään erikoista, lähinnä kyseli kuulumisia. Yhtenä iltana hän kysyikin minua ajelulle. Päätin sitten lähteä. Tämä toinen kaverini, jonka kautta häneen tutustuin laittoikin heti viestiä. Siinä luki suuri piirtein: " Ai lähittekö ajelulle? Se oli tääl käymässä ja lähti aika innostuneena ;)". Tämän kaverin olen tuntenut jo monia vuosia. Hän kysyi olenko jätkästä kiinnostunut, jätkä ainakin on selvästi minusta! Vähän jännitin mennä viestin jälkeen. Ilta kuitenkin meni mukavasti ja hän jo arvasikin että olen menossa yöksi tämän toisen miehen luokse. Aloimme näkemään satunnaisesti kun asuimme aika lähekkäin. Kaverini kyseli miten meillä menee. Hän alkoi vakuutella meidän olevan täydellinen pari. Ihmettelin hieman, kun hän tiesi myös tapailustani. Hälytyskelloni alkoi kyllä soida kun jätkä majaili kolmatta yötä tämän kaverini luona.. Kysyin asiasta kaverilta. Jätkä kuulemma oli siellä usein sen takia kun hänellä on kotona vähän vaikeaa.. Jätkä sanoi olevansa ihastunut minuun.

​Viesteihin alkoi ilmestyä sydämiä. Hän halusi nähdä usein. Samalla hän myös majaili USEIN siellä kaverini luona. Silloin jo totesin että tästä jutusta kannattaa pysyä kaukana. Sillä hetkellä taisin myös vähän ihastua.. Meillä oli tapailemani miehen kanssa hieman ongelmia niihin aikoihin. Oli hieman erimielisyyksiä tulevaisuudesta.. Aloin miettiä onko koko jutussa järkeä. Kun tämän toisen kanssa tuntui niin helpolta. Meillä oli aiheesta riita. Luulin kaiken olevan siinä, joten olin aivan rikki. Tämä toinen jätkä tuli toki lohduttamaan.. Välillämme ei onneksi tapahtunut oikein mitään. Hän halasi minua pitkään ja lohdutti. Katseemme kohtasi kun radiosta soi "lupaan olla sun".

​Herätessäni olin sekä surullinen, että onnellinen. Jätkä oli laittanut söpöjä viestejä ja linkittänyt sen biisin jossa katseemme kohtasi. Viestissä luki että tarkoitan sitä myös. Olimme sopineet että menen hänen luokseen katsomaan leffaa. Hänen seura tuntui helpottavalta, ehkä se sai minut hetkeksi unohtamaan miten hajalla olin. Odotin iltaa innolla. Sitä iltaa vaan ei koskaan tullut.. Häneltä tuli tyly viesti. Hän myönsi että oli aivan rakastunut myös kaveriini eikä tiennyt mitä haluaa. Hän katkaisi välit kuukausiksi.

​Pyysin selityksiä. Kaverini oli kuulemma suuttunut. Kaverini joka tyrkytti meitä yhteen?! Kaveri pahoitteli ja sanoi halunneensa nähdä pokaako jätkä oikeasti minut.. Hän tiesi miten onnellinen olin ollut. Järkytyin. Kaikki kääntyi osaltani kuitenkin hyvin. Viikonloppuna olin aika masentunut ja sekaisin tapahtumista kun puhelimeeni tuli viesti. "tuutko käymään?" Voi kyllä, se oli tapailemani mies! Saimme luojan kiitos asiat sovittua.

​Kului joku puoli vuotta. Jätkästä ei ollut kuulunut sanaakaan. Siksi yllätyin kun häneltä tuli viesti. Hän kysyi lähtisinkö pitkästä aikaa kahville. Lähdin ihan mielenkiinnosta. Voin sanoa että se oli ihan hirveää. Eka kysymys oli että olenko nähnyt sitä kaveriani jonka kautta tutustuimme. Sanoin että ei olla kovin läheisissä väleissä. Hän lähes itki minulle ettei kaverini ole kiinnostunut hänestä. Hän kertoi ryypänneensä pitkään ja halunneensa kuolla. Tuntui aika pahalta vaikka minulla ei todellakaan enää tunteita ollut. Viimeisin asia mitä hän oli minulle puhunut oli se että he alkavat seurustella. (Niin ei kyllä koskaan tapahtunut..) Hän oli sanonut vaikka mitä ja vakuuttanut haluavansa minut ja nyt hän on unohtanut kaiken ja itkee kaveristani? Päätin vain kuunnella kaverina.

​Hän alkoi taas pitää yhteyttä. Suurimman osan ajasta hän itki vain kaveristani ja siitä miten huonoa hänen elämä on. Kerran menetin hermoni. Hän ei ollut kertaakaan kysynyt miten minulla menee, hän tiesi minun pienestä terveys ongelmasta (käsittelen sen myöhemmin) ja itki vain. Kommentti oli "no sulla on sentään asiat hyvin." Totaalinen räjähdys oli lähellä. Pian päästiin taas vaiheeseen, jossa joka viestissä on sydän ja hän vannoo haluavansa minut. Jotenkin oli vähän vaikea uskoa kun yhtenä päivänä hän pyysi etten kerro kaverilleni että näemme.. Asiasta saatiin taas uusi sotkukin.. Sitten hän siirtyi taas kaveriini. Hän vannoi rakastavansa tätä ja minullekkin sanoi tekevänsä kaiken hänen eteen. Hän oli hieman pelottava kun halusi kokoajan olla kaverini kanssa ja suuttui kun tämä ei ollut kerran maininnut lähtevänsä töistä tuntia ennen. Välillä hän halusi nähdä minua kun kaverini oli tehnyt oharit.

​Sitten hän siirtyi taas minuun. Mutta aina kaverini luona ollessaan hän laittoi todella tylyjä viestejä. Hän oli itse saattanut kysyä miten menee ja kun illalla vastasin ja kysyin jotain tuli ehkä juuri ja juuri vastaus. Lopulta hän ns. valitsi minut ja heiltä meni välit. Nyt hän on hieman rauhoittunut mutta alku oli kamalaa. Hän vannoi kokoajan rakastavansa minua. Olen vain huomannut että olemme ihan kuin eriplaneetoilta.. Olen hänelle sanonut suoraan etten ole kiinnostunut ja ettei meidän jutusta tule mitään mutta sen hän vain kuittaa sillä että hän haluaa. Välillä on todella raskasta kun hän hokee rakastavansa, varsinkin kun hän tuntuu aina muun ajan ärsyttävän minua tahallaan. Hän on joka asiasta erimieltä.. Ja välillä hän puhuu tulevasta ja ajasta "sitten kun jätän mieheni".. En ole uskaltanut paljon nähdä häntä, koska hän saa minulle usein pienen pakokauhun jutuillaan.. Ja toiseksi kun hänet näkee siitä on tosi vaikea lähteä..

​Tuli ehkä nyt vähän pidempi kuin piti mutta siinä nyt oli varmaan suurinpiirtein kaikki tilanteesta. Nyt vielä vähän työpäivää ja sitten viikonlopun viettoon :)