Se ois taas viikonloppu. Alkaa taas tuntua et viikot vaan tulee ja menee. Aika menee nii äkkii ettei ite pysy messis. Mun tunteet on menny nyt iha vuoristorataa. Toisaaltaan on ollu ihan hyvä fiilis, toisaaltaan taas tuntuu ku oisin palannu takas lähtöpisteeseen. Välil tekis mieli luovuttaa ja pääs vaa pyörii, et miks mä ees yrittäisin piristyä kun lopputulos on aina sama. Ja mitä paremmin tuntuu menevän ni sitä korkeemmalt tippuu ku jotain käy. Mut sit taas kun mietin et haluunko oikeesti käyttää kaikki mun päivät vaan negatiiviseen valittamiseen ?

Tänään mul on ollut taas aika vahva fiilis siitä, et parempaan ollaan menossa. Tänään näin paria kaveria ja on ollut kiva päivä. Viikolla en ehtinyt työvuorojen takia oikeestaan näkee ketää. Tiiän et heti ku oon useemman päivän yksin alan miettii liikoja. Ja viime viikonloppu on myös pyöriny mun päässä.. Ei olla puhuttu oikeestaan ollenkaan herra Hn kanssa.. Hän sanoi ettei oo vihanen tai mitään, mut silti ahistaa. Varmaan just se kun ei olla puhuttu ja on kaiken muun lisäks niin ikävä. Tänään toivon mukaan päästään puhumaan. Nyt just vaan kaipaisin kainaloon. Haluisin olla siinä tiukassa otteessa ja että hän taas silittäisi mun poskea.. Siinä kaikki ongelmat tuntuu ihan olemattomilta.

Mulla on taas viikon aikana kasvanut pelko, ettei hän ole ollenkaan tosissaan mun kanssa. Tiiän et me ei oikeesti oltais täl viikol mitää ees ehitty tekee, mut silti se vaan pelottaa. Varsinkin kun nyt on ollut muutenkin niin riittämätön olo. Väkisin miettii, että miksi hän haluaisi olla tällaisen kanssa? Miksi kukaan haluaisi? Sitten kun miettii niin, ajattelee vielä enemmän, että kuka haluaisi tällaisen itsesäälissä pyörijän kanssa olla? Yritän uskotella itselleni, että olenhan tähänkin asti kelvannut. En haluaisi murehtia etukäteen. Jos tulisikin ero niin harmittaisi varmaan kun on angstannut silloin kun meni hyvin.. Toivon todella että tänään kaikki ratkeaa. Unohdan tän kaiken taas kun olen hänen lähellään..

Tuntuu oikeesti, että pää räjähtää. Toinen puoli mielestä käskee ryhdistäytyä ja lähteä nauttimaan viikonlopusta, toinen taas käskee vain kääriytymään peittoon ja muistuttaa kaikesta ahdistuksesta.. Toinen puoli vakuuttelee kaiken selviävän ja toinen yllyttää mustasukkaisuuteen. Ihan kun ois piru ja enkeli olkapäillä :'D Taidan nyt yrittää totella ensimmäistä :)