Valehtelu ja rikotut lupaukset saa jo ihan ajatuksena mun ihokarvat nousemaan pystyyn. Oli asia kuinka pieni tahansa, heikentää se aina luottamusta. Ja mun on yleensäkin vaikee luottaa ihmisiin. Ja jos mulle valehtelee päin näköä, on se jo lähes mahdotonta. Oon vaan huomannut, että ihmiset jotka valehtelee ei jätä sitä yleensä yhteen kertaan. Asiaa usein pahentaa se valehtelun jatkuminen, kun on jo jäännyt kiinni! Monet ihmiset tavoittelee omaa etua ja on valmiita tekemään sen eteen paljon. Mä tiiän et oon välillä jo vähän turhan varautunut, mutta en mä vaan pysty muuhun. Joskus ne "parhaimmatkaan kaverit" ei pysty asioita pitämään omana tietonaan.

trust.jpg

Ihmisistä usein näkee aika äkkiä ovatko he luotettavia vai ei. Jotkut vaan on tottuneet suurentelemaan asioita ja värittämään tarinoitaan muutenkin. Joiltain vain tulee ihan luonnostaan valkoisia valheita, jotkut taas lupailevat kaikenlaista ihan ohimennen, eihän se nyt loppupeleissä niin vakavaa ole. Tällaisten ihmisten kanssa osaa varautua, ettei kaikki ole ihan totta ja että "joo nähään viikonloppuna" tms ei tarkota välttämättä yhtään mitään. Sen ei tarvitse satuttaa.

Sitten on ihmiset, joihin luottaa. Joista on varma että sanat ovat totta. Lupaus on lupaus, joka pidetään. Silloin satuttaa ja paljon kun yhtäkkiä lupaus ei olekkaan mitään. Olen aina sanonut ettei minulle saa luvata mitään jos sitä ei aio pitää. "Pidän, pidän". Mikä on niin vaikeaa sanoa ehkä? Tai asiasta riippuen "yritän" tms. Miksi täytyy luvata asioita, lisätä loppuun vielä "mä lupaan" jos jo sanoessa tietää ettei se onnistu? Yhden tosi läheisen ystäväni kanssa kävi näin. Hän lupaili ihan olemattomia ja lopulta koko ystävyytemme kariutui.. Sattuu välillä vieläkin nähdä häntä jossain tms. Ennen saatoimme puhua tunti kausia ja puhuimme joka päivä! Hänelle pystyi puhumaan ihan kaikesta. Oikeastaan koko aihe tuli mieleeni hänestä. Hän kyseli kuulumisia ja tajusin ettei meillä ole enää mitään puhuttavaa :( On vain asioita, joita ei voi unohtaa.

Tiedän etten ole itsekkään täydellinen. Olen tehnyt asioita, joita itseni olisi todella vaikea antaa anteeksi. Siksi yritänkin oppia virheistäni (ja myös muiden). Olen todella kiitollinen muutamasta läheisestäni, jotka antavat anteeksi ja ovat itsekin luottamuksen arvoisia.

Huomasin jossain vaiheessa olevani todella mustasukkainen. Olin silloin tavannut mieheni juuri. Olinhan tottunut, että miehet eivät ole tosissaan, niin montaa kaverianikin oli petetty ja minua on aina yrittänyt varatut miehet iskeä. Olin siis saanut hienosti iskostettua päähäni, että miehet pettää ja valehtelee aina. Meillä meni aika hyvin, mutta aloin kiinnittää pikku asioihin huomiota. Ja mustasukkaisuuden aiheita on ja paljon, kun niitä oikein hakemalla hakee. Jokaisen liikkeen saa tuntumaan epäilyttävältä. Jos hän jätti jollekkin vastaamatta olin varna, että kuvioissa on toinen nainen. Hän on aika "yöihminen", joten siitähän vasta riehaannuin. Epäilin hänellä olevan yövieras jos hän nukkui pitkään. Kerran kun hän oli hereillä viiden aikaan kun lähdin töihin (tätä tarkoitan hakemalla hakemisella, miksi tuohon aikaan selvitellään onko joku hereillä..) olin jälleen kerran ihan vakuuttunut. Olimme tapailleet vasta jonkun aikaa, joten oletin hänen etsivänkin parempaa. Pari kertaa saimme riidan aiheesta. Tai no, minä kiukuttelin ja hän yritti lepytellä minua. Hän näytti hyvin kummastuneelta kun kysyin kuinka paljon hänellä on oikein naisia. Hän vakuutteli ettei ole ollut ketään jälkeeni. Kun masennuin muutamaksi päiväksi nähdessäni hänet siskonsa kanssa, tajusin että olen mennyt liian pitkälle. Tajusin ettei kukaan katsele loputtomiin turhanpäiväistä epäilyä ja kiukuttelua. Päätin lopettaa kaiken "vahtimisen", kielsin itseäni edes vilkaisemasta onko hän kirjautuneena facebookissa jos en oikeasti ole menossa siellä juttelemaan.

Nyt olen onneksi päässyt epäilyistäni irti. Välillä mietin, että miten ihmeessä minulle on voinut edes tulla hänestä sellaista mieleen? Nyt kun tunnen hänet paremmin tiedän, ettei hän koskaan ottaisi toista. Tai jos ottaisikin hän kyllä kertoisi sen etukäteen, hän puhuu kaikesta suoraan. Onneksi hän on jaksanut katsoa hankalaa luonnettani <3