Kuten viimeksi kirjoittelin, on minulla ollut paljon parempi olo jo jonkin aikaa. Noh, taisin sen vähän ajoissa sanoa sillä nyt ei todellakaan tunnu siltä. Tuttu fiilis kun miettii miten selviää työpäivästä itkemättä.. Okei, tämä voi olla vain pientä takapakkia ennen uutta "edistystä" :D (ainakaan en ole yhtä pessimisti kuin yleensä.. ) Usein kun olen kouluttanut töihin uusia niin monet ovat sanoneet, että ensin oppii nopeasti, sitten tulee päivä jolloin mokaa kaikki ihan helpot ja yksinkertaiset asiat ja kun siitä on selvinnyt menee taas eteenpäin. Ehkä tässä on jotain samanlaista kyseessä?

Viikonloppu alkoi hyvissä fiiliksissä. Lauantaina lähdin kaverin kanssa baariin. En olekkaan ollut baarissa moneen kuukauteen, jos terassilla yhden juomista ei lasketa. Baari on lähellä kotiani, joten kävelin paikalle ja kaverini tuli muiden kavereidensa kanssa sinne. Minua jännitti hirveästi minkälaista porukkaa sieltä tulee, olin hänen kavereistaan tavannut vain kaksi. Ilta oli kuitenkin todella hauska, kaikki olivat mukavia. Suurin osa oli jätkiä, mutta olen aina ollut itsekin hieman jätkämäinen joten se oli oikeastaan ihan kivakin. Ja kiva oli liikkua isommalla porukalla, omista kavereistani harvat tulevat keskenään toimeen.. Tykkään liikkua aika erilaisten ihmisten kanssa, se voi olla suurin syy siihen. No mutta kuitenkin, ilta sujui siis mukavasti. Lähdin hyvillä mielin kävelemään kotiin, olin tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Ja olimme katsomassa kaverini kaverin bändiä. Lähdin sitten siinä joskus yhden jälkeen kävelemään kotia kohti. Laitoin sitten viestiä tälle miehelleni, kutsun häntä nyt vaikka nimellä herra h, niin on helpompaa jatkossakin kirjoitella. Vastausta vaan ei oikein kuulunut. Lopulta selvisi, että hän onkin kaverinsa kanssa. En tiedä mitä siinä vaiheessa tapahtui, mutta minun hyvätuuleni kaikkosi ja suutuin ihan hirveästi. Tai no, oikeastaan petyin.

Lähdin sitten itsekin vielä ulos, osa porukasta oli lähtenyt jatkamaan toiseen baariin. Soittelin siinä sitten kaverille matkalla. Sitten tämä herra H tuli minua vastaan.. En tosiaan tiedä mistä olin niin lyhyessä ajassa saanut niin paljon kiukkua aikaiseksi, mutta aloin huutaa hänelle siinä. Hän kutsui minut luokseen puhumaan. Nyt jälkeenpäin hävettää ihan kamalasti. Joo sainhan tahtoni läpi ja pääsin kainaloon nukkumaan.. Hänen kaveri siis oli paikalla ja pitää minua nyt varmaan aivan hulluna..

Kaikki taisi lähteä siitä. Nyt kun aloin syyttämään itseäni hirveästi kaiken pilaamisesta niin kaikki muukin tuntuu kamalalta. :( Ei hän ole minulle vihainen edes, mutta silti tuntuu että olen mokannut ja pahasti. Nyt olen tässä pari päivää vaan miettinyt, ettei ole mitään syytä elää. Tiedän, että sellaista on ihan turha miettiä mutta tuntuu vain että minusta on enemmän haittaa kun hyötyä.. Ja kun päästää tällaisen valloilleen siitä on vaikea päästä. Alan vain miettiä elämistä yleensäkin. Kun lukee uutisia tuntuu ettei koko maailmassa haluaisi elää vaikka oma elämä menisi hyvin. Osaan vähän turhan hyvin eläytyä kaikkeen. Kun luen jotain surullista, eläydyn juttuun ihan liikaa.

Nyt täytyy vain niellä kyyneliä ja yrittää jatkaa eteenpäin.