Noniin, oikeastaan koko viime viikko meni aika hyvin. Fiilikset on pysynyt hyvinä ja jopa herra Hn kanssa asiat on hieman edistynyt. Otin siis hieman etäisyyttä häneen. Aluksi ajattelin että se menikin vähän liian hyvin, hänestä ei kuulunut mitään enkä minäkään siis mitään yhteyttä ottanut. Olin hieman pettynyt, mutta silloin tein päätöksen että tämä on tässä. Viikonloppuna hän pyysikin minut luokseen. Menin vähän sillä asenteella, että nyt puhutaan asiat selviksi ja lähden pois sinkkuna.

Kun pääsin hänen luokseen, hän olikin taas kuin ennen. Yhtäkkiä hänen kanssaan olikin helppo puhua. Aluksi silti mietin etten aio muuttaa kantaani. Hän selitti ja oikeastaan olihan hänellä aika hyviäkin syitä outoon käytökseensä. Hän kun ei tosiaan ole ihminen joka avautuu kaikista huolistaan. Hän ennemmin vetäytyy miettimään yksikseen asioita. Muutin sitten mieleni kuitenkin. Hän on kuitenkin se jonka haluan. Miksi haluaisin ns. täydellisen suhteen jonkun kanssa jota en oikeasti halua? Haluan vielä pysyä tässä. Oli ehkä maailman ihaninta käpertyä nukkumaan hänen kainaloon kun vihdoin oli saanut puhuttua. Arvatenkin kotiin tulin siis sydämet silmien tilalla enkä sinkkuna :D<3

Nyt yritän taas lopettaa kaikessa ylianalysoinnin. En tiedä olisiko tästäkään koskaan tullut ongelmaa jos olisin vain malttanut odottaa tai heti mennyt keskustelemaan suoraan. En vaan oo vielä keksinyt millä pääsisi liiasta miettimisestä eroon :D Saan kaikki ongelmat aina ihan tuhat kertaisiksi ajatuksillani.. Ja olisi varmaan helpompaa päästä menneistä asioistakin irti.