Ihanaa kun on saanut nukuttua jo aika hyvin. Viime yönä en enää herännyt kuin kaksi kertaa ja niinä sain unen heti uudelleen. Oppii kyllä arvostamaan nukkumista kun se ei onnistu. :D Paljon parempi olo ja ajatukset tuntuu selkeemmiltä. Muutenkin on nyt ollut aika hyvä olo, olen aloittanut kunnolla lenkkeilyn ja salilla käymisen. Saa nähdä kauan jaksan, mutta toistaiseksi ainakin olen ihan innostunut. Kun puran kaiken ylimääräisen energian liikkumiseen en ahdistu niin helposti enkä jaksa ylianalysoida kaikkea. :) Herra H:n kanssa on sujunut hyvin ja nyt jälkeenpäin ajateltuna ehkä kaikella olikin tarkoitus. Nyt taas olen koonnut itseni ja muistan ettei onneaan voi laskea toisen ihmisen varaan sata prosenttisesti. Ja muistan taas että elämässä on paljon muutakin kuin hänessä 24/7 roikkuminen. :D

Kirjoitin joskus aiemmin jätkästä jonka kanssa meillä oli jonkunnäköistä juttua ja sotkua kaverini kanssa. Tämä samainen tapaus otti minuun taas yhteyttä. Hän kyseli tuossa jo pari kuukautta sitten kuulumisia ja näimmekin pikaisesti. Olin tietoisesti halunnut olla näkemättä häntä, mutta kuulin hänen seurustelevan joten ajattelin hänenkin päässeen eteenpäin. Hän jo silloin myönsi että menee vieläkin hieman sekaisin minusta.. Hän tosin muisteli minun kohdelleen häntä huonosti ja että epäröin ikuisuuksia hänen ja mieheni välillä. Teki mieli heti alkaa huutaa. Niin monesti ollaan asiasta puhuttu ja tein kyllä selväksi kumman haluan. Ja hän itse vaihteli kokoajan minun ja kaverini välillä ja sen ainoan hetken kun harkitsin häntä ihan tosissani hän sanoi haluavansa vain minut ja seuraavana päivänä vaihtoikin kaveriini. En valita, hyvä niin. Ärsyttää vaan kun hän tulee selittelemään tuollaista ja kertoo kuinka masentunut oli kun hänet jätettiin. Joo, hän masentui kaveristani silloin joten mitä hän enää yrittää? Silloin hän myönsi. Nyt kun he eivät ole enää ollenkaan väleissä niin hyvä sanoa.

Niin, hän siis puhui näkemisestä. En vain oikein tiedä onko siinä järkeä? Nyt kun on mennyt hyvin ja olen unohtanut kaikki sotkut ja ahdistuksen koko jutusta, unohtanut rikotut lupaukset, valheet ja samalla kaikki pienetkin tunteiden rippeet häntä kohtaan. Hän ei selkeästi ole unohtanut tunteitaan. Pelkään että kaikki alkaa taas alusta. Hän osaa niin hyvin saada mulle ihan hirveen huonon fiiliksen. Viimeksikin hän selitti kaikkea että voisi kuolla ja hänellä ei ole ketään yms.. SItten hän syyllistää minua kaikesta vaikken mitää väärää ole tehnytkään.. :( En tiedä jaksanko jos hän nyt tekee sen kun vihdoin on hyvä fiilis. Tuntuu just siltä et repis juuri parantuneet haavat taas auki. Meidän kaveruudessakin on aina ollut niin paljon draamaa että ei mitään järkeä. En haluaisi taas itkeä ja menettää yöunia :D Täytyy nyt miettiä huomiseen..