On tässä jo jonkun aikaa ihmetyttänyt muutaman kaverin käytös. Olen ihan todella miettinyt että ovatko he oikeasti kavereitani vai mitä ? Olen aika pettynyt niistä kommenteista joita olen muuttamisestani saanut. Olin jotenkin olettanut että kaverit olisi iloisia puolestani. Onneksi parhaimmat kaverini ovatkin. Muutamat vain ovat heti nähneet tässä itselleen mahdollisuuden hyötyä. Ymmärrän että opiskelian on vaikea maksaa vuokraa, mutta se että ollaan muuttamassa heti mun luokse ei oikein innosta.. Olen jo sanonutkin että haluan nimenomaan asua yksin, siksihän tämän kämpän hankin. Yllättävän moni onkin jo ilmeisesti päättänyt muuttaa luokseni.. Eihän mulla tosiaan siihen oo sanomista :D Tottakai voin majoittaa hätätapauksissa vähäksi aikaa, mutta ilmaiseksi vuodeksi asumaan mun luokse ei todellakaan käy. Ja sitähän nämä kaverit on aiemmin harrastanut.. Ja tulee vähän ahdasta kaikkien heidän kanssaan asua.. :D

Toiset kommentit mitä olen saanut onkin luokkaa "oot aika rikas vissii" ja "ei mulla vaan ois rahaa kämppiä ostella". Olen yrittänytkin sanoa että en ole käyttänyt tähän asuntoon ollenkaan omia rahoja + laina ja vastike on jopa vähemmän kuin vuokra olisi. Ei tunnu oikeen kivalta kun omat kaverit lähinnä syyttelee siitä että olen ostanut asunnon.. :( Sitten vielä yksi kaveri kokoajan ihmettelee miksi en muuta herra H:n kanssa. Hän tietää mikä meidän tilanne on ollut.. Ja olen sanonut että haluan jokatapauksessa asua ensin yksin, koska sitten jos myöhemmin esimerkiksi hankkii lapsia tms on vähän vaikea yhtäkkiä lähteä kokeilemaan yksin asumista. Ja muutenkin sitten kun muutetaan yhteen niin siinä vaiheessa on mun mielestä vähän outoa lähteä asumaan yksin. Olen moneen kertaan nämä asiat selittänyt ja silti tulee kommentteja "kyllä sunkin kannattais kokeilla miehen kanssa asumista" "voihan sit muuttaa pois jos se ei ookkaan kivaa". Hän itse on muuttanut miehen luota miehen luokse, joten en tiedä onko tässä vaan kyse siitä että häntä harmittaa kun ei ole ikinä saanut itse asua rauhassa vai siitä että hänen mielestään on pakko olla aina joku. Hän kyllä muutenkin kommentoi asioita tuolla tyylillä..

Tämän asunto asian lisäksi yksi asia ärsyttää. Kaverit jotka pitävät sinkkuna tiiviisti yhteyttä, mutta varattuina ei voi edes vastata viesteihin. Taisinkin aiemmin kirjoittaa kaveristani jolla on pakko kokoajan kirjoitella miehensä kanssa. He ovat vielä pysyneet yhdessä, mutta huomaan että aina kun heillä menee huonosti hän haluaa nähdä. Sitten taas kun menee hyvin on varma ettei kuulu mitään.. Sitten tämä yksi sankari, hän saattaa kirjoitella ihan kokoajan ja kysellä monta kertaa päivässä kuulumisia, mutta sitten kun hän löytää jonkun (eli aina muutaman kuukauden välein..) ei hänestä kuulu. Ja jos silloin erehtyy vaikka kysymään miten menee on vastaus (kun se tuntien kuluttua joskus saapuu) "iha hyvi, sul?" Sitten hän ihmettelee miksi en ikinä ota yhteyttä häneen :D Olen vain todennut että jos hän aikoo minulle jotain puhua hän puhuu itse. Oikeastaan tähän samaan ryhmään kuuluu ne kaverit jotka ottavat vain silloin yhteyttä kun tarvitsevat jotain. Heistä ei kuulu aikoihin mitään, mutta kun tarvitsisi rahaa lainaksi, kyytiä jonnekkin tai jos heillä on ongelmia joista olisi kiva puhua jollekkin niin tulee aivan varmasti viestiä..

Nämä kyseiset kaverit saavat minut kyllä olemaan todella kiitollinen muutamasta hyvästä ystävästä. Parhaan kaverini olen tuntenut eskarista asti. Hänelle on aina voinut puhua kaikesta ja hänen kanssaan olemme aidosti onnellisia toistemme puolesta. Meillä on oikeastaan ihan erilaiset maailmat, mutta se toisaaltaan tekeekin ystävyydestämme vain mielenkiintoisemman.:) Toisen vanhimmista kavereistani olen tuntenut ala-asteelta. Hän on ajatuksiltaan aika samanlainen kuin minä. Hänen kanssaa toisinaan olemme olleet pidempiäkin aikoja pitämättä yhteyttä, mutta silti olemme tavallaan aina jatkaneet siitä mihin olimme jääneet.

Minulle onkin monet sanoneet että pitäisi katkaista välit niihin "kavereihin" jotka eivät ota yhteyttä muulloin kun silloin jos tarvitsevat jotain tai vain arvostelevat tekemisiäni. On myös sanottu että jos kaverisuhteesta on enemmän haittaa kuin hyötyä niin pitäis päästää irti. Olen vain aina yrittänyt nähdä jokaisessa ihmisessä jotain hyvääkin, enkä osaa suoranaisesti katkaista välejä.. Ehkä heidän kanssaan on joskus sattunut jotain hauskaa tai ajattelen vain että he ovat sellaisia koska heillä on ollut vaikeaa tms..