Joo voin myöntää heti alkuun että oon aika mustasukkanen. Musta vaan nuorempana tuntu ettei kehenkään miespuoleiseen voi luottaa. Varsinkin kun isänkin kanssa välit oli mitä oli, ajattelin entistä enemmän ettei mies sukupuolesta voi olla kuin harmia. Oonki suhteessa aina ollut mustasukkanen. Sitten kun siihen on ollut aihetta niin se on vain vahvistunut seuraavissa tilanteissa.

Olin herra H:sta todella mustasukkainen aluksi. Ihan aluksi ajattelin vain että olen yksi hänen panoistaan. Todella monta kertaa olisin halunnut tutkia hänen puhelinta tai vähän seurata hänen liikkeitään. Kun näin hänet siskonsa kanssa (en tienyt naisen olevan sisko) olin ihan varma että nyt hänellä on sitten toinen. Olin jo päättänyt etten enää ikinä vastaa hänelle, mutta luojan kiitos en asiasta ehtinyt tehdä numeroa, kun selvisikin ettei hän ollutkaan uusi nainen. Kerran kävin hänen kaikki facebook kaverilistalla olevat naiset läpi. Etsin kai jotain merkkejä suhteista, ehkä eksiä joiden kanssa välit olisivat lämpenemässä.. Olin aivan hermoraunio jos hän oli baarissa.

En onneksi ole näyttänyt mustasukkaisuuttani kovin usein. Välillä kun se on tullut ilmi on hän ihmetellyt keksintöjäni ja itseänikin on hävettänyt että olen miettinyt niin. Tiedän että häneen voin luottaa, mutta varsinkin kun olen yksin ja keksin jonkun älyvapaan epäilyn ja hän on vaikka vastaamatta viestiini jonkun aikaa on helvetti jo irti. Olen aina jo ihan varma että nyt tällä kertaa se sitten on totta. Yllytän aina oikein itseäni. Tiedän että osaan rauhoittua kun istun alas ja mietin järjellä asian.

Mutta, ongelma ei olekaan normaalissa mustasukkaisuudessa.. Siitä olen itseasiassa jo päässyt aika hyvin irti. Osaan jo mennä aikaisin nukkumaan ja nukkua koko yön rauhassa vaikka tietäisin hänen olevan viihteellä. Jos hän ei vastaa, pelkään ennemmin jo että jotain on sattunut, kuin että hän on lähtenyt toisen matkaan. Tää on vaan mennyt uudelle ja ehkä vielä pahemmalle tasolle. Tai en tiiä pahemmasta, mutta oudommalle.. En niin pelkää tätä hetkeä tai tulevaa, mutta pelkään menneitä!

Me ei olla ikinä kauheemmin puhuttu eksistä. Se ei ole koskaan tuntunut luontevalta ja en oikeastaan edes halua tietää. Tai siis tiedän että hän ei ainakaan ole asunut kenenkään kanssa, mutta en paljon muuta tiedä. Ei hänellä ilmeisesti paljon naisia ole ollut, mutta silti olen ihan kamalan mustasukkainen ! Kun tutustuimme mietin joskus että paljonkohan naisia hänellä on ollut, onko paremman näköisiä kuin minä yms yms, mutta silloin vain ajattelin ettei menneillä ole väliä. Viime yönä en saanut unta niin mietin että kuinkahan monen naisen vieressä hän on nukkunut. Minua ahdisti ajatus siitä että hän on koskenut toista. Hän on suudellut toista ja pidemmälle en voi edes ajatella. Tänään taas päivällä kun kaverini kertoi viikonlopun jatkoista aloin miettiä kuinka usein hän on ollut jatkoilla. Kuinka monen naisen luokse hän on mennyt? Ja kuinka monta naista on ollut jatkoilla hänen luonaan? Tää tuntuu ihan hirveen ärsyttävältä. Onhan itsellänikin ollut menneisyydessä muita, eikä niillä enää ole mitään väliä. Silti minua vain ahdistaa ajatus että hän on koskenut muita.

En tiedä onko tää taas sitä että oon miettinyt liikaa. Oon vissii taas päästänyt kuvitelmat liian aidoiks.. Pitääkin osata aina miettiä liian aidosti asiat :'D Haluisin puhua hänen kanssaan, mutta tuskin se auttaa. Ja mitä sanon "Mä oon hirveen mustasukkanen siitä et sul on joskus muutama vuosi sitte ollu muita, en haluu kuulla niist mitää". Tää tuntuu niin turhalta ja en tajuu miks mietin näin. Ymmärtäisin jos se ois vaik pettäny mua et tuntuis tältä, mutta mietin asioita jotka on tapahtunut tosiaa muutama vuosi sitten....