Otsikko kertoo kyllästymisestäni fitness intoiluun. Ja siis tottakai se on vain hyvä asia, että ihmiset pitävät terveydestään huolta. Eli minulla ei fitnesiä vastaan mitään ole, mutta palataan siihen kohta.

Olen nyt pysynyt aika hyvin tavoitteessani tässä ryhdistäytymisessä. On ollut parempia päiviä ja itseasiassa tosi vähän niitä huonompia. Olen pakottanut itseni näkemään kavereita ja se on tosiaan ollut hyvä idea. Olen taas muuttunut pikkuhiljaa sosiaalisemmaksi ja tutustunut muutamiin uusiin ihmisiin. Olen nyt todennut etteivät kaikki vihaakkaan minua :) (kyllä niin olen itselleni aina uskotellut..) Tänään on kunnon perjantaifiilis. :)

Palataanpas sitten hetkeksi otsikon aiheeseen. Elikkäs aihe lähti ihan siitä kun monet kaverini ovat todellakin innostuneet. Olen toki ihan ylpeä heistä ja eteenkin syömishäiriön jälkeen todella hienoa. Ja tykkään kyllä lukea onnistumistarinoita. Mutta asialla on myös se varjopuoli.. Itse teen fyysistä työtä ja rankan työpäivän (varsinkin ylitöiden) jälkeen ei aina vain eka ajatus ole sali tai lenkki. Tai työviikon jälkeen tekee oikeasti mieli hakea kaupasta pari siideriä ja paistaa pizza. Välillä on kiva lähteä viikonloppuna jonnekin ilman aikatauluja, kierrellä vaikka vain. Muutaman kaverin kanssa se vaan ei onnistu. Ymmärrän jos ei halua itse juoda, mutta on se vähän rasittavaa jos joku tulee sen minulta kieltämään sen takia että voin siinä säästää paljon KALOREITA. Varsinkin aiemmin kun en alkuunkaan hyväksynyt itseäni tuntui kamalalta kun joku laskee kalorit kaikesta mitä suuhuni pistän. Varsinkin kun tämän tekee hyvin läheinen henkilö. Nyt olen vain antanut olla. Kyllä minä voin muutaman ylimääräisen kilon kestää ja jos kaverini ei kestä MINUN kilojani niin voi miettiä uudelleen ovatko he kavereita.. Tämä aikataulu asia on toinen ongelma. Kun pitäisi lähteä jonnekkin, on kaikki suunniteltava tarkasti ruoka-aikojen takia.

Minulle on suositeltu ruokavalioita ja salille lähtöä. Joskus kun tuntee itsensä muutenkin ihan huonoksi ja kelpaamattomaksi, ei tunnu kovin kivalta kun sanotaan että "sunkin kannattaisi käydä salilla" tai "kokeile tätä ruokavaliota, mä oon laihtunu jo pari kiloa!". En usko, että ne on pahalla sanottuja, mutta tulee vain mieleen että olenko tosiaan niin lihava kavereiden silmissä? Harrastan liikuntaa ja olen normaalipainoinen, siksi en ymmärrä. Ja välillä kun haluaisi mennä vain kahville tai jotain pyydetään vain salille/lenkille tms. Minulla on ollut aiemmin ongelmia syömisen suhteen. Joskus en halunnut syödä ollenkaan, koska laskin vain kaloreita ja katselin peilistä vatsaani. Välillä on vähällä luisua takaisin siihen tilaan.. Yritän vain pitää mielessä, että kaverit ovat innoissaan tuloksistaan ja haluavat siksi mainostaa muillekkin. Mutta nyt taidan siirtyä katsomaan elokuvaa ja juoda lasin viiniä ihan hyvällä omatunnolla. :)