Niin se on vaan taas yksi vuosi kulunut. Tuntuu oikeesti aika pelottavalta, kun aika kuluu niin nopeasti. Muutama vuosi sitten yksi vuosi oli todella pitkä aika. Lapsena jo yksi viikkokin oli pitkä aika. Nyt tuntuu että paivät vain kuluu ja yrittää jotenkin roikkua mukana. Välillä tuntuu että asiat vaan kasaantuu kun ei yksinkertaisesti pysy päivien vauhdissa. :D Välillä joutuu ihan oikeasti hetken miettimään, että mikäs kuu nyt onkaan..

Eniten ajankulun huomaa ihmisten iästä. Juuri syntyneet vauvat onkin yhtäkkiä jo yläaste ikäisiä.. Muistan kun pitelin serkun vauvaa juuri sylissä ja hänkin menee jo kouluun.. Kyllä saa omaa ikääkin hetken miettiä. Jotenkin sitä odotti nuorempana täyttävänsä 18, silloin oli aina heti varma iästään. Sitten kun 18 oli ylitetty ei enää halunnut lisää vuosia. Ja siitäkin on jo 5vuotta?! Nykysin mulla tulee ahdistus synttäreinä/vuoden vaihtumisina :D Ehkä se nyt vaan menee niin huomaamatta kun mitään ikää ei odota. Ihan sama onko 20 vai 25 :'D Toinen mistä huomaa on kaikki tapahtumat. Joulun aikaan kun kävin tuttujen haudoilla huomasin miten pitkään joistakin kuolemista on. Ensimmäisestä kaverin kuolemasta on jo 7 vuotta? Huh on kyllä jo muutama vuosi vierähtänyt esimerkiksi ala-asteesta. :D

Olen meinannut jo sortua ahdistumaan uudestavuodesta. Yksi päivä huomasin jo miettiväni että koko vuosi on kuitenkin ihan paska eikä mitään tapahdu. Vuoden päästä taas kauhistelen että yksi vuosi on mennyt ja kaikki on ihan samanlaista. Tiiän ettei noin pitäis ajatella. Ja kun  mietin niin onhan se hyvä jos tilanne on aika sama :D En mä ihan näin äkkiä tästä haluu muuttaa, en haluu eroa, haluisin pysyä töissä. Aina sitä vaan odottaa kauheen isoja "tilanteiden muuttumisia" mut sit ku kysytään mitä sit haluis muuttuvan ni ei tuu mitää järkevää mieleen :D

Täytyy kyl myöntää et tää on ollu aika ahistava vuosi. Tavallaanhan mul itellä on ollut tosi hyvin asiat, eikä mulle nyt silleen mitään pahaa oo tapahtunu. Ja oon ollut taas vähän vähemmän masentunut. Mut tänä vuonna on ollut yleisesti sellanen kauheen ahistunut tunnelma. Mun läheisistä kaks on tosi masentuneita ja vaikka kuinka yrittäis niin kyllä se itteä tosi paljon ahistaa, kun ei toisen masennusta pysty poistamaan. Toiseks on selvinnyt tosi paljon sairauksia. On ollut pitkää tulosten odottelua, pelkoa pahimmasta. Epämääräisiä oireita ja lääkäristä kieltäytymisiä. Ja kun taloustilanne on monella ollut huono on siitäkin tullut huolta, kun ei oma palkka riitä kaikkien auttamiseen. Ja vaikka olen esimerkiksi kauppakassillisen ruokia yms päivittäis tavaroita jollekin ostanut, ei se poista vuokran maksua. TIedän että se on jo iso apu ja että olisi mahdotonta kustantaa muidenkin asumiset, mutta silti tuntuu ettei ole tehnyt tarpeeksi. Lisäksi olen huomannut että tänä vuonna on tullut hirveästi eroja. Niin suhteista kuin kaverisuhteista. Tuntuu että olen tänä vuonna lohduttanut yllättävän montaa eronnutta. Ja vielä todella pitkistä suhteista eronneita. Ja aika monet on puhuneet "kasvaneensa ulos" jostakin kaveri suhteesta.

Ei vuosi onneksi pelkkiä ahdistavia tapahtumia ollut. Tänä vuonna on nimittäin myös syntynyt hirveästi vauvoja. Tuntuu että yleensä ihan pari tuttua korkeintaan saa lapsen, mutta tänä vuonna on syntynyt ihan hirveän monta. Ja monta on myös viimeisillään raskaana. Sen takia varmaan itselläkin ollut niin paha vauvakuume, kun kaikkialla pyörii vauvakuvat ja vauva jutut. Ja pari kaveriani on myös mennyt hiljattain naimisiin. On ollut tupareita, olen tavannut pari kaveria joiden näkemisestä oli vierähtänyt jo useampi vuosi ja olen tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin. :)

Toisaaltaan on kiva että uusi vuosi osui viikonlopulle, vaikkei siitä sitten vapaapäivää tulekaan, mutta ehdin neljänä vuonna olla iltavuorossa niin kelpaa kyllä vapaalta lähteä juhlimaan. Viime vuonna taisin olla baarissa ja sitä ennen melkein olenkin viettänyt kotona. Ennen varsinkin oli kiva kun asuttiin omakotitalossa. Meillä kävi vieraita ja ammuttiin raketteja. Viimeisimmällä kerralla tosin sain vähän traumoja raketeista kun vieraita tuli pitkin iltaa ja monet kävivät ohimennessään ja ammuin käytännössä koko illan raketteja. Vieraat toi mukanaan raketteja ja oli ostettu omia. Ja tosiaan yksin ne ammuin. :D

Oon nyt oikeestaan luopunut uuden vuoden lupauksista, kun ei ne oo ikinä onnistunut, mutta on tässä vielä tää päivä aikaa muuttaa mielensä. Jos sitä vielä jotain keksis joka toteutuisikin. :) Hyvää uutta vuotta kaikille, muistakaahan olla varovaisia rakettejen kanssa! :)