Mä joskus mietin kun joku tuttu on kuollut ja on saanut hirveästi huomiota, että mua ei ikinä kaipais noin moni. Silti kun miettii, on joidenkin ihmisten kuolema koskettanut paljon itseä, vaikka kyseinen henkilö ei sitä eläessään olisi tiennyt. Monesti se koskettaakiin todella monia, vaikka ei olisi kovin hyvin tuntenut. Varsinkin nuorten kuolema on sääli jo ihan siksi ettei ehtinyt elää pitkään.

Tää asia tuli oikeestaan tänään mun mileen kun näin yhden muisto kirjoituksen joka oli kerännyt todella paljon tykkäyksiä. Ja tiedän ettei kyseinen henkilö kovin isoa tykkääjä määrää olisi eläessään saanut vaikka profiili kuvaa päivittämällä. Siksi aloinkin miettiä että arvostetaanko yleensäkin ihmistä vasta kun hän kuolee. Onhan monia taiteilijoitakin joiden teoksia on alettu arvostaa vasta heidän kuoltua. Se on oikeasti aika surullinen fakta. Ehkä sitä vain ajattelee asioita eri tavalla kun ihminen on oikeasti menetetty lopullisesti.

Jos joku kuolee saattaa esimerkiksi kuoleman vuosipäivänä potea kamalaa ikävää ja miettiä että on hirveän pitkä aika siitä kun on nähty. Heti haluaisi nähdä ja toivoisi saavansa henkilön takaisin. Entäs sitten kun ei vaan muuten vaan ole puhunut jonkun kanssa vuoteen? Kun siihen on mahdollisuus sitä ajattelee ihan eri tavalla.

Mun elämässä on tapahtunut aika paljon kuolemia, joten olen joutunut ajattelemaan asiaa. Siksi jos joku tuttuni minua todella ärsyttää ja haluaisin katkaista välit pysähdyn miettimään. Mietin onko asia oikeasti niin paha ja mietin mitä jos henkilö kuolisi? Kaduttaisiko tästä asiasta kitiseminen. Joo, ei tää ihan kaikkea auta sietämään, mutta pienet ärsytykset unohtuu aika helposti.

Kyllä mä välillä mietin ikävöidessäni jotain jo kuollutta, että ikävöisinkö jos emme vaan muuten vaan olisi nähneet. Jos välimme olisi kylmenneet hiljalleen ja olisimme vaan ajautuneet eri suuntiin. Välillä kun ei kehtaa ottaa johonkin yhteyttä johonkin jonka kanssa ei ole aikoihin puhunut ajattelen että jos hän vaikka kuolisi kaduttaisiko kun en kehdannut?

Yritänkin olla kiitollinen kaikista läheisistäni ja jos tekee mieli ottaa yhteyttä pitkänkin ajan jälkeen yritän vain ylittää kynnyksen ja tehdä sen ennenkuin on liian myöhäistä. Olisi vain niin paljon parempi kun jokainen saisi täyden arvostuksen jo ennen kuolemaansa.