Olin eilen töiden jälkeen kiukkuisena ruuhkasta. Myönnän, että itselläkin jää välillä turvavälit ihan liian pieniksi ja valoista tulee mentyä vielä todella viime tipassa. Olin kääntymässä kaupan pihaan ja odotin että edellä oleva auto kääntyisi. Yhtäkkiä edempänä näin kuinka jotain lensi. Hetki meni käsittää mitä tapahtui. Järkytys kasvoi nopeasti kun tajusin että lentänyt asia oli ihminen. En voinut jäädä siihen katselemaan, mutta vielä parkkikselle kuulin kun ihmiset soitteli torvia. Risteyksessä oli törmännyt auto ja moottoripyörä. Molemmat näyttivät selvinneen hengissä. Kaupasta tullessani näin palomiesten ohjaavan liikennettä. Moottoripyörä oli ihan säpäleinä ja valotolppakin oli katkennut. En tiedä kumpi ajoi kumpaa päin, risteyksessä on valot, olisiko ollut niin että toinen meni ihan viimetipassa ja toinen lähti heti valojen vaihtuessa liikkeelle.

Paikalta pois ajaessa aloin kyllä miettiä ajamista. Huomasin että kaikilla oli paremmat turvavälit ja ihmiset ajoivat aika tarkalleen rajoituksen mukaan. Kolarit pistävät aina miettimään ja lisäämään hetkeksi omaa tarkkuuttaan. Ikävä kyllä se taas unohtuu pikkuhiljaa ja kaasujalka tulee raskaammaksi. Täytyykö aina sattua ennenkuin voi ajatella? Luin aiemmin erään kaverini kirjoitusta liikenteessä törttöilystä ja siitä että kuka uskaltaa ottaa vastuun jos jotain sattuu. Se onkin hyvä kysymys. Usein näkee kuinka ihmiset kaahailevat taajamissa ja tekevät todella riskillä ratkaisuja. Koomisinta on kun tullaan itse esimerkiksi kolmion tai stop-merkin takaa ja sitten kun huomataan että tulikin auto niin ollaan itse keskisormi pystyssä.. Jotkut taas ovat hirveän tarkkoja omista oikeuksistaan. Jos ei ole väistämis velvollisuutta niin sitten kyllä mennään päälle asti. Onko oikeasti niin tärkeää päästä juuri silloin, eikö vaikka pieni torven soitto riittäisi niin kaikki selviäisi helpommalla ja virheen tekijä kyllä siitäkin varmasti huomaisi olleensa väärässä..

Sitten on puskurissa roikkujat. Kyllä, ajan toisinaan itsekin turhan lähellä mutta pitäisi olla vähän tilanne tajuakin. Jos haluaa ajaa ylinopeutta, voi myös ohittaa. Välillä välimatka on niin pieni että kaikki tietää ettei siinä ole mahdollista jarruttaa jos edellä oleva pysähtyykin. Entäs jos tiellä onkin jotain? Ilmeisesti se ei roikkujaa kiinnosta, mutta mitäs jos tulee perään ajo oikeasti? Roikkujahan on se joka maksaa. Ja kaikkea ei voi korvata rahalla. Jos edessä olevassa autossa onkin vaikka pieni lapsi. Onko roikkuja valmis ottamaan vastuun lapsen vahingoittumisesta?

Välillä vaan tuntuu että joiltain puuttuu ihan kokonaan se tilannetaju ja maalaisjärki. Ymmärrän vielä jos jollain isolla tiellä haluaa ajaa kovaa, mutta en ymmärrä näitä taajamassa ja keskustoissa kaahaajia. Teillä on ihan syystä hiljaiset rajoitukset. Onko ne kaaharit ikinä miettineet että mitäs jos joku tuleekin suojatielle? EIkö heitä mitenkään jäisi häiritsemään jos ajaisi jonkun yli..

Sitä tosiasiaa et vaan voi estää että aina löytyy niitä holtittomia kuskeja ja tottakai voi sattua ihan inhimillisiä arviointi virheitä. Silti olisi hyvä kiinnittää huomiota omaan ajamiseen. Kun kaasujalka alkaa olla turhan raskas voi vaan kysyä itseltään, että onko oikeasti niin kiire? Onko perille pääsy muutamasta minuutista kiinni? Onko niin kiire, että on tungettava ekaan väliin johon vaan voi jotenkin mahtua? Onko niin kiire ettei ehdi päästää kävelijää tien yli? Ja sitten vielä, nopeutuuko matka oikeasti sillä, että ajaa kiinni edessä olevan puskurissa?

Halusin kirjoittaa tästä, jos vaikka saisin edes yhden ihmisen miettimään omaa ajamistaan. AIhe on itselleni tärkeä koska muutama vuosi sitten kaverini kuoli ajettuaan kovalla yli nopeudella ulos tieltä. Aina ei kuitenkaan ole pelkästä omasta turvallisuudesta kyse.

Toivon hiukan malttia juhannus liikenteeseen jotta vältyttäisiin ikäviltä onnettomuuksilta. Hauskaa juhannusta kaikille!