Kirjoitinkin jo aiemmin huolestani isästä. Tai hänen elintavoistaan lähinnä. Olen aina kärsinyt hänen käytöksestä. Pienenä reagoin siihen voimakkaammin. Valvoin usein öitä ja mietin vain missä kunnossa isän keuhkot ja kaikki on. Kidutin itseäni kuuntelemalla hänen yskäänsä ja miettimällä asuaa. Välillä sain aikaan melkein paniikin. Minun oli älyttömän vaikea katsella tupakka valistuksessa kuvia tupakoitsijoiden keuhkoista. Teinkin isälle paljon jäyniä, piilotin askeja, laitoin niihin varoituslappuja ja välillä temppujeni takia oli koko aski polttokelvoton. :D Ei häneen mikään tehonnut, aina hän meni tupakalle vaikka mitä yritin. Hän vain sanoi että kaikille on määrätty jo kuolinpäivä etukäteen. Välillä jos pyysin että hän jättäisi edes sen yhen röökin väliin hän vain meni vähän kauemmaksi polttamaan sen.

Nyt vanhempana olen oppinut elämään asian kanssa. Aina välillä toki se tulee mieleen, mutta olen jo luovuttanut isälle kitisemisessä, koska usein tuntuu että mitä enemmän valitan sitä enemmän hän polttaa. Ehdin jo innostua kun hän puhui pari viikkoa sitten että voisi lopettaa polttamisen. Hän vielä sanoi että se voisi olla ihan helppoa kun aamun eka rööki on niin "nahkeeta" vetää. Noh nyt hän onkin tainnut vaan lisätä.. Tuntuu että tupakka liittyy hänen kaikkiin juttuihin. AIna hän oli röökillä, ostamassa röökiä tai ois ollu hyvä paikka vetää röökiä. Aina vedotaan että polttaminen on jokaisen oma asia, mutta onko se ? Mun on älyttömän vaikee keväällä hengittää ja kun joku vetää röökiä vieressä niin silloin se muuttuu munkin asiaksi. Eikä se ole ainoa. Eikö se ole siinä vaiheessa minunkin asia jos isä sairastuu syöpään tms ja tarvitsee paljon apuani? Sitä hetkeä pelkään jo ihan senkin takia että olen 99% varma ettei hän lopeta polttamista silloinkaan..

Tiedän ettei isä ota asiaa ollenkaan vakavasti. Joskus hän kännissä vain heitti menevänsä nyt röökille jotta kuolisi nopeammin.. Varmasti asenteeseen on vaikuttanut se että se on ollut ihan luonnollista hänen koko elämän. Hänen molemmat vanhemmat ovat polttaneet, sisaret ja muutenkin suuri osa suvusta. Ja kun hänen tuttuja muutenkin miettii niin aika iso osa polttaa. Jos se on aina ollut se millä kuulutaan porukkaan niin ei kai ole ihme. EIkä asioita ajattele samalla tavalla jos niitä tekee itse. Enhän minäkään esim alkoholia juodessani mieti kokoajan ahdistuneena miten se tuhoaa elimistöni :D

Se miksi halusin tämän asian nostaa nyt taas esille on isän kunto ja se että halusin kirjoittaa kun en osaa tästä kenellekkään puhua. TIedän että hän polttaa aina kesäisin enemmän kun istuskelee ulkona. Tänään kun olin käymässä hän taas tapansa mukaan poltti aika monta kun istuskelimme. Halusin jäädä ulos hyvän ilman takia, mutta olisihan minun pitänyt muistaa asian varjopuoli.. Huomaan hänen yskän lisääntyneen. Enkä voi olla ahdistumatta kun näen miten hän vetää savut henkeensä ja sitten taas yskii hetken päästä. Yhä useammin hänellä on sellainen "tukehtumisyskä". Yhtäkkiä hän kertoi että hänellä on kaulassa patti..... Pelkäsin toki pahinta ekana, sillä tiedän ettei hän sitä kovin äkkiä mene lääkäriin näyttämään. Löysin aiemmin omasta kaulastani patin, ja hän nyt varovasti kyseli mitä siinä olikaan ja mitä sille tehtiin. Käskin hänen mennä lääkäriin, mutta arvatenkin hän vain sanoi "kyl se siin mukana roikkuu". Minua inhottaa kun en voi häntä mitenkään lääkäriin pakottaa ja jos patti onkin jotain niin olisi kiva että hän menisi lääkäriin ennenkuin on myöhäistä..

Lisäksi hän juo paljon. Hän juo jokapäivä ainakin pari. Välillä mietin että miten hän on pysynyt näinkin kauan suht. hyvässä kunnossa? Hän käy normaalisti töissä . Töiden jälkeen vain tölkki aukeaa heti.. Ja mitä enemmän hän juo, sitä enemmän hän polttaa.. Vapaapäivinä hän aloittaa jo heti aamupäivästä juomisen. Yritän vain ajatella että se on hänen valinta ja se asia ei siitä stressaamalla parane. Kyllä se silti sattuu kun itselle tärkeä ihminen tappaa itsensä.. :/