Olen ennenkin hieman huvittuneena huomannut, että ihmisillä taitaa olla sisään rakennettu muutoksen vastustus vietti. :D Varsinkin omalla työpaikallani jossa on nyt sattunut tulemaan aika paljon muutoksia nyt pari vuoden sisällä se on käynyt selkeästi ilmi. Tuntuu että on ihan sama mistä uudistuksesta on kyse niin kaikki on heti vastaan. Kaikki kiukuttelee pari päivää ja valittaa miten taas mentiin huonompaan suuntaan. Yleensä sitten myöhemmin todetaan että tämähän olikin paljon parempi juttu. Tiedän tekeväni sitä myös itse välillä. Nyt tosin olen saanut sitä vähennettyä kun olen tiedostanut sen. Jotenkin vaan naurattaa kun vastustus alkaa niinkin pienistä asioista. Sivua vähän päivitetään niin heti valitetaan miten paljon kivemman näköinen vanha oli tai vähän jotain aikataulua muutetaan niin vanhahan olisi toiminut paljon paremmin. Kaikkein hauskinta on se kun ensin valitetaan ja kun myöhemmin vanha käytäntö otetaan takaisin on sekin taas huono. :D

Välillä mietin että tuleeko sitä pidettyä liian tiukasti kiinni. Siis yleensäkin kaikesta. Kyllähän sitä itsekin pelottaa ajatus luopua jostain asiasta joka on ollut tärkeä. Esimerkiksi auton vaihtamista olen pitkään miettinyt, mutten ehkä osaa päästää irti ja ostaa uutta. Olen jo kehittynyt, kun olen alkanut suhtautua positiivisesti moniin uudistuksiin, mutta silti on asioita mistä on älyttömän vaikeaa päästää irti. Ehkä sitä vain haluaa pysytellä omalla mukavuus alueellaan. SIskoni on aina tolkuttanut että pitäisi poistua omalta mukavuus alueeltaan koska muuten ei voi elää täysillä. Aina kun selviää alku ahdistuksesta ja tekee jonkun ei niin mieluisan asian niin kyllä sen jälkeen on aina hyvä fiilis. Ehkä jopa parempi kuin siitä että olisi vain tehnyt jonkun asian josta pitää ja jota on tottunut tekemään. Oikeastaan monet parhaista kokoemuksista on tullut silloin kun olen pakottanut itseni lähtemään jonnekkin ja kokeilemaan jotain uutta. Ja eihän elämäänsä voi löytää uusia asioita jos ei koskaan kokeile uutta. :)

Jotenkin osaan vielä päästää asioista irti, mutta ihmissuhteet on minulle tosi vaikea pala. Jo ihan itsessään tosi monet ihmissuhteet on ollut aika vaikeita, mutta niistä irtipäästäminen on vielä vaikeampaa. Elämäni aikana on kuollut aika paljon läheisiäkin ihmisiä, joten irtipäästäminen on ollut ihan välttämätöntä. Toisaaltaan on helpompi päästää irti jos joku kuolee kun ei vain yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Vaikean tilanteen takia välien katkaisu onkin sitten paljon haastavampaa. Senkin olen joutunut muutaman kerran tekemään.. SIlloin vain ajattelee, että kyllä ne asiat voidaan vielä selvittää. Aina se vain ei ole mahdollista.. Välillä välit vaan kuihtuvat ja jossain vaiheessa toteaa että on niin työlästä yrittää pitää väkisin yhteyttä että helpompi vain antaa olla. Tiedän että nytkin on ihmisiä joista pitäisi osata päästää irti. Liian erilaiset näkemykset tai liian hankalaksi menneet tilanteet estävät välejä enää palautumasta kuitenkaan ikinä hyviksi.

Nyt kun olen päässyt jo hyvin irti masentelusta ja erakoitumisesta, aion ottaa tavoitteeksi poistua mukavuusalueeltani mahdollisimman paljon jotta pääsen kokemaan kaikkea uutta ja etten enää palaa takaisin masennukseeni. :)