Selailin yksi päivä vanhasta puhelimestani tekstareita. Yksi lähettäjä pisti eritysesti silmään. Hän oli yläaste ihastukseni. Muistan vieläkin hyvin kuinka näin hänet seiskan alussa ja hänessä oli heti jotain erityistä. Hän oli aika vilkas ja hänellä oli ihanan ruskeat silmät. Meillä oli oikeastaan koko yläasteen hieman jotain juttua. Molemmilla oli välillä joitain muitakin juttuja, mutta silti meillä oli aina jotain meneillään. Olimme samalla luokalla ja hän kiusasi minua usein koko tunnin. Kerran kun piti tunnilla lukea hän istui toisella puolella luokkaa ja tuijotti. Koko tunnin hän tuijotti ja iski välillä silmää. Sovimme usein läpällä jotain näkemisiä, mutta ne ei oikein ikinä toteutunut. Välillä jäimme koulun jälkeen kylille hengaamaan.

Ysillä meillä oli oikeastaan kaikkein tiivimmin juttu meneillään. Silloin hän puhuikin usein että tulisin hänen luokseen yms. Päättäjäis päivänä mietin kokoajan mitä tapahtuu. Mietin että näemmekö enää ja mitä hän sanoisi ja mitä minun pitäisi sanoa? Saimme sitten todistuksit käsiin ja oli aika hyvästien. Meillä ei koskaan ollut kovin hyvä luokkahenki eikä kellään oikein ollut sanottavaa kellekkään. Muistan vielä kun opettaja toivotti hyvää jatkoa kaikille ja porukka alkoi valua ulos. Kaikki lähti omissa porukoissaan ja näin kuinka hän lähti. Hän vielä hymyili kauempana, mutta kaikki oli siinä. Mietin lomalla että näkisimmeköhän enää? Minulla oli yksi hakuvaihtoehto samassa koulussa kuin hänelläkin. Odotin jännityksessä pääsisimmekö sinne molemmat..

"Never planned that on day i'd be losing you.."

Loma lähti käyntiin, yhteishaun tulokset tuli muistaakseni jo samalla tai sitten seuraavalla viikolla. Avasin kuorta kädet täristen. Hymy hyytyi äkkiä. En ollut päässyt.. En oikeastaan tiennyt harmittiko se linjan vai hänen takia.. Silloin lähdin opiskelemaan auton asentajaksi. Koulu oli paljon lähempänä ja totesin kyllä myöhemmin sen olleen ainoastaan hyvä että päädyin sinne. Meillä oli mukava luokka ja en enää ajatellut häntä niin paljoa. Seurustelin erään toisen kanssa ja tavallaan unohdinkin hänet. Yhden kerran törmäsimme kaupassa. Juttelimme siellä yli puoli tuntia. Kun erkanimme hän yllätyksekseni halasi ja iski taas silmää lähtiessään.

Vuosi amista ja yksi kesäloma meni. En oikeastaan ajatellut häntä enää yhtään. Amiksen tokana vuonna menin työharjoitteluun. Istuin sitten illalla tietokoneella. Jätin kaiken auki kuten tavallista ja lähdin käymään pihalla kun kaverini tuli moikkaamaan kun oli koirien kanssa ulkona. Menin sitten takaisin sisälle. Facebookissa vilkkui yksi viesti. Se olikin häneltä! Hän kyseli mitä minulle kuuluu pitkästä aikaa. "Et vissii oo paikal? Oon työharjottelussa siellä päin, laita viestiä jos haluut nähä!" Tallensin numeron. Vanhat tunteet alkoivat nousta pikkuhiljaa. Mietin koko yön vain hänen katsettaan ja kaikkia niitä kertoja kun tuijotimme vain toisiamme silmiin.

Aamulla laitoin hänelle viestiä. Pääsimme samaan aikaan töistä ja hän ehdotti samana päivänä näkemistä. Päivä menikin todella äkkiä. Olin todella hermostunut. Mietin sanoja kokoajan. Mietin olisiko hän vielä samanlainen? Mitä jos meillä ei olisikaan enää mitää puhuttavaa... Iltapäivällä sitten työkaverini jätti minut läheisen ostarin pihalle. Olin laittamassa hänelle juuri viestiä kun takaani kuului "katos moi!". käännyin ja katseemme kohtasi. EN ollutkaan muistanut miten ihanat hänen ruskeat silmät olikaan. Katsoimme vain toisiamme silmiin jonkun aikaa. Menin hänen luokseen (hän oli vuokralla siinä lähellä ). Olimme vuokranneet leffan ja katsoimme sitä. Leffasta ei tosin jäänyt mieleen mitään.. Hän piti minua kainalossa kokoajan. Bussimatkalla kotiin vatsassani lenteli perhoset..

Näimme sitten oikeastaan joka ilta. Jo seuraavana iltana olin taas hänen kainalossaan. Katselimme simpsoneita. Tai oikeastaan katselimme toisiamme. Sitten hän tuli lähemmäs. Hän vilkaisi huuliani. Vilkaisin hänen ja sitten tunsin ne omiani vasten. Olin siitä suudelmasta unelmoinnut koko yläasteen ja nyt hän oli siinä. Leijuin pilvissä koko loppu illan ja seuraavan työpäivän. Näimme tiiviisti. Tapasin hänen vanhemmat ja muutamia kavereita. Näimme työharjoittelujen jälkeenkin aika usein ja sama tiivis näkeminen jatkui syksyllä kun uudet harjoittelut alkoi. Hän lähetteli usein söpöjä viestejä siitä miten ihana olin ja miten kivaa kanssani oli taas ollut.

Viimeisen kerran näimme kun olin kesälomalla hänen luonaan. VIetin kokopäivän siellä. Meillä oli todella ihanaa ja hän taas lähetti viestin missä kertoi kuinka ihana päivä oli ollut. Meillä oli jonkin verran välimatkaa ja yhtäkkiä yhteyden pito vain loppui. En oikein tiedä mitä tapahtui. Katsoin jälkeenpäin kun hän oli kirjoittanut seinälleni jotain luokseen tulosta. Jostain syystä vain emme ikinä nähneet. Viimeisessä viestittelyssämme pyysin hänen numeron kun olin hukannut puhelimeni. "Et sä mulle kuitenkaan ikinä soita".

In another life
I would make you stay
So I don't have to say
You were the one that got away
The one that got away

Oon miettiny usein yhteyden ottoa. Nyt vaan alkaa jo olla mennyt sen verran paljon aikaa etten enää kehtaa ottaa yhteyttä.. Ehkä vielä joskus?