Tää on toisaaltaan ihan kivaa hommaa, vertailla ja miettiä millasen kämpän haluis. Oon jo aika paljon ostanukkin tavaroita mitä nyt etukäteen vaan on voinut hankkia. Välillä aina vaan iskee pieni lähtöhaikeus ja mietin että haluunko ees pois tästä. Asun siis äitini kanssa. Ja herra H ihan tuossa lähellä. Tuskinpa tästä kauas edes muutan mutta silti. Tämä koti vaan on aina ollut tavallaan turvapaikka. Meillä oli aika kamala tilanne kotona kun äidin kanssa lähdimme. Muistan hyvin miten kivaa oli kun kävimme näytössä ja päätimme että tässä on meidän uusi koti. Muistan miten kiva oli sisustaa ja miten ihanan rauhallista oli. Ja on toki yhä. :D Olen aina tullut todella hyvin toimeen äidin kanssa ja meillä ei ole ollut ikinä mitään ongelmia yhdessä asumisessa. Annamme toisillemme omaa rauhaa ja saamme sovittua helposti asiat. Kaikki siis toimii hienosti ja siksi tuntuu niin oudolta vain lähteä.

Toisaaltaan haluaisin löytää kämpän mahdollisimman äkkiä. Nimittäin niin kauan, kuin tässä olen pyörii päässä ajatuksia siitä että kannattaako nyt vielä muuttaa ym. Ja toiseksi houkuttelee aika paljon päästä jo laittamaan omaa kotia oman näköiseksi. SItäpaitsi mulla on jo aika monta pakattua muutto laatikkoa valmiina :D

Tiiän että sorrun kauheen helposti miettimään sitä mitä menetän muutoksissa. Silloinkin kun muutettiin tähän en osannut heti ajatella sitä miten kiva on päästä asumaan uuteen paikkaan vaan itkin monta päivää sitä kun lähden pois vanhasta kodista ja miten ikävä tulee kaikkea siellä. Joo, en ole päivääkään muuton jälkeen enää ikävöinyt :D Mietin aina ensin niin. Olin jo vaihtamassa auto ja ekana vain mietin että surullista luopua nykyisestä.. Nyt kun olen havainnut tekeväni niin, yritän keskittyä vähän muuttamaan tätä ajatusta. Aika hyvin oonkin jo päässyt siihen ajatukseen että on ihanaa päästä muuttamaan.

Ihanaa myös saada jotain uutta, kun tuntuu että kaikki vain jumittaa muuten. Herra H tilanteestakaan en ymmärrä mitään.. Tuntuu että hän ei halua sittenkään olla erossa.. Olen itse yrittänyt pitää matalaa profiilia. Ei olla vielä puhuttu uudelleen, enkä nyt halua taas innostua uudelleen turhan takia. Ja nyt kun olen säilyttänyt mielenrauhani niin en sitä todellakaan halua pilata ja palata taas alkuun. Yritän olla ajattelematta koko asiaa kun en taas haluaisi stressata turhia.. Vaikea vaan olla kun hän tulee kokoajan ajatuksiini. Ei enää epätoivoisella tavalla, vaan huomaan usein ajattelevani että mitähän hän sanoisi mihinkin asiaan jos olisi paikalla tai muistelevani jotain meidän juttuja.. Vielä vaikeampaa kun hän tunkee jokaiseen uneeni :D Nään kokoajan sekavia unia ja hän on ihan aina niissä.. Noh ei voi mitään, pysyn yhä kannassani että katson mitä ajan kanssa tapahtuu :) Mutta nyt takaisin asunnon metsästykseen !