Huomenta päivää vaan tännekkin. :) Tää aamu on kyl alkanu aika mukavasti ihan vaan kotosalla. Kahvia mennyt jo vähän turhan paljon :'D Kai sitä kohta vois lähtee liikenteeseen kun illemmalla on töitäkin. Tää on kyl harvinaista et oon malttanu vaan olla. Yleensä kun en osaa olla näin rauhassa.

Näin sitä jätkä silloin perjantaina.. Sanon nyt vaikka herra L niin helpompaa. Niin siis olin jo ihan päättänyt että en kyllä viitsi nähdä häntä. Nyt toivon että olisinkin pitänyt pääni.. Sovimme että käymme kahvilla. AIkaa nyt sitten menikin vähän kauemmin, mutta se nyt ei hänen kanssaan ole uutta.. Hänellä on vähän inhottava tapa siinä että haluaa nähdä sitten kauan jos näkee.. Hän aina sanoo että "ei sulla nyt noin kiire oo" tai jotain.. Joskus hän sanoo suoraan ettei päästä minua lähtemään..

Aluksi sujuikin hyvin ja ajattelin että olihan se nyt ihan kiva nähdä. Noo ei kovin kauaa mennyt kun tuli taas juttua miten masentunut hän oli ja miten väärin häntä kohdeltiin. Mä en oikeesti ees tajuu miten voi jaksaa velloo jossai ikuisuuksia sitten tapahtuneissa asioissa! Varsinkin kun ei hänen kanssaan niitä voi selvittää.. Ja taas alkoi syyllistäminen.. "säkää et ees huomannu miten vaikeeta mul oli" . Joo o en tullut kaverin sänkyyn kyselemään :'D Ymmärrän kyllä että hänelläkin oli vähän vaikeaa, olihan meillä aika pahoja "draamoja" ja hänellä meni välit tähän toiseen naiseen. Ärsyttää vaan kun hän aina ottaa vanhat asiat esille ja on aina itse uhri. Itse ainakin olen todella onnellinen että kaikki meni näin. Ja molemmilla on onnelliset suhteet joten mikäs mättää? Vähän tuntuu kyllä että hän ei kovin tosissaan ole naisensa kanssa :D

Nyt olen kyllä tosissaan miettinyt että pitäisikö vain pitää kunnolla etäisyyttä? Olin taas aika ahdistunut hänen jutuista koko viikonlopun.. Ja hän muutenkin ärsyttää minut ihan hulluuden partaalle. Hän on kokoajan tietävinään kaikesta paremmin. Ja hänellä oli taas kaikki kivut pahempia ja työ rankempaa ja elämä perseemmästä :D EN tajua miksei koskaan voi vaan puhua miten on mennyt, aina täytyy tulla se "ai sul on nii, no mut mul on paljon pahempi". On vain vaikea sitten olla näkemättäkään kun sitten alkaa se "mul ei oo mitää syytä elää jos säkää et haluu nähä" tai "mä masennun oikeesti tosi pahasti jos säki nyt hylkäät mut". Äh onko pakko olla niin vaikeeta?!