Taas uusi viikko. Uusi viikko, uudet kujeet :) Herra H:n kanssa ei oikeestaan mitään muutosta. Enkä mäkään sit saanu suutani auki. Oon nyt ollu lähinnä sitä mieltä et tää alkaa olla tässä :( Oon pyöritellyt kaikkia tapahtumia päässäni. Näin tossa yhtä kaveri pariskuntaa ja tajusin et niil on sellanen suhde minkälaisen mäki tarviin. Meil oli just kaks vuotis päivä. Sujui oikein juhlavasti, ei edes nähty silloin.. No joo, en tiiä ajatteliko se ees et se just on meijän vuosi päivä mut ihan sama oikeestaan. Kaipaisin välillä huomioo paljon enemmän. Ja kyl mä haluisin jo asuu yhessä ja olla paljon virallisemmin yhessä. Kaiken tän jälkeen lähinnä haluisin suhteen mistä vois huudella koko maailmalle ja päivittää vaikka facebookkiin. Jotain näkyvää ja virallista, oon niin kyllästyny tällasee himmailuun ja ylivarovaisuuteen. En mä sellastakaa varmaa jaksais pitkään mut just nyt oon vaan nii täynnä tätä :D

En oo vaan viittiny viel tehä mitään sata prosenttista ratkaisua. Voihan olla et asiat sais viel korjattua puhumalla. Ja en voi väittää etten rakastais enää. Aion nyt ottaa pikkusen etäisyyttä, että voin miettiä rauhassa. Toivottavasti saan ajatukseni selkeytymään..

Muuten oikeestaan ollutkin ihmeen hyvät fiilikset. Menetin kyllä vähän hermojani kun näin tuossa yhtä vanhaa tuttua. Emme ole jutelleet pitkään aikaan. Hänelle on toisinaan todella helppo puhua. Nyt olin avautumassa hänelle terveyshuolistani ja tästä tilanteestani, kun hän kyseli miksei minusta ole kuulunut. En ehtinyt paljon suuta avata kun hän jo töksäytti "ei sun asiat voi olla läheskää niin huonosti ku mulla". Juu ei toki, hänellä on täysi terveys, juuri alkanut parisuhde ja ainoa ongelma oli että rahat on vähissä? Se lause vaan on todella hermoja raastava. Hän on ennenkin sanonut niin. Tiedän että mulla on asiat ihan hyvin, mutta se että joku joka ei tiedä yhtään mitä elämässäni on tapahtunut sanoo niin. MIstä hän tietää mitä kaikkea olisi oikeasti voinut tapahtua? Noh parempi nyt vain antaa olla.. :)