Kysymys, joka kysyttiin usein kun oli pieni. Pienenä osasi aina vastata. Oli aina joku ajatus ja usein oli jopa useampia vaihtoehtoja. Pikkuhiljaa sitten alkoi miettiä miksi oikeasti haluaa. Ylä-asteen alussa oli vielä muutamia ideoita. Lähinnä oikeastaan mietti että pitääkö mennä amikseen, lukioon vai kenties kauppikseen. Yhtäkkiä sitten ylä-aste sitten alkoi olla oikeasti lopussa. Enää ei ollutkaan ideoita. Yhteishaussa mietin viimeiseen asti mihin haen. Pakko myöntää että vielä hakua täyttäessänikin epäröin vaihtoehtojen välillä. Tiesin ettei lukio olisi mun juttu joten vaihtoehtoina oli amiksen eri linjat tai sitten kauppis.

Luulin että olo helpottaa kun on haun täyttänyt. Noh, sitten täytyi tietenkin käydä vielä se koulukin. Oli kyllä kivaa aikaa, sitä ei voi kieltää. Mutta koulun jälkeen palattiin sitten samaan pisteeseen. Mä en oo ikinä ollu kovin hyvä koulussa. Tai no, oon ollu aina aika keskiverto, mut multa on puuttunu into opiskeluun. Mä en ikinä jaksanu lukee kokeisiin, jos nyt ees muistin niitä. Läksyt jäi usein tekemättä ja tunneilla huomasin haaveilevani enemmän kuin kuuntelevani. Välillä yritin keskittyä, mutta sitten taas huomasin olevani ajatuksissani ja niin oli taas puolet mennyt ohi. Ja joskus luin tosissani kokeisiin, tein jopa harjotus tehtäviä, mutta kun kokeet palautettiin ja tulos oli 8, luovutin.

Kävin amiksen ihan samalla tyylillä. Eipä sitten koulun jälkeen kovin osaava olo ollut. En yksinkertaisesti saanut haettua alan töihin. Tuntui etten olisi osannut mitään tehdä ja kynnys kasvoi kun hommia ei tehnyt. Viimeinen pisara olikin hakea muihin hommiin. Sen nyt saattoi arvata, että ei enää tule haettua ns oman alan hommiin. Kyllä mä mietin jotain lisäkoulutustakin, mutta ei sekään oikein ole innostanut.

Mä joskus mietin että milloin sitten on iso. Mä en ainakaan haluu olla, haluun tietää sitte isona mitä haluun. :D  Multa kysellään hirveesti mitä aion tehä ja aionko hakee johonki kouluun. Välillä ihan raivostuttavuuteen asti kaverit suosittelee kouluun menoa. Mitä hyötyä siitä on että meen johonkin kouluun joka mua ei kiinnosta aidosti? Mulla ku ei tota opiskelu motivaatioo oo, niin kävisin senkin koulun rimaa hipoen läpi. Pitäis löytyy sellanen ala mitä ihan aidosti haluaa tehä, niin ehkä sitten se motivaatio tulis esiin. Ja tuntuu aika riskiltä jäädä tyhjän päälle asuntolainan yms kanssa jos ei ole varma mitä haluaa.. Mä haluun pelaa niin varman päälle, et mun ois äärimmäisen vaikee lähtee opiskelee jos en oo ihan varma työllistymisestä ja siitä että ala on se mitä aion oikeesti tehä. Oppisopimus vois olla ihan hyvä, pitäis vaan se ammatti silti keksiä :D

Mä vissiin odotan, et herään jonain aamuna ja oon yön aikana keksiny mitä haluun.. :'D Aattelin nyt vähän listaa minkälaista työtä haluisin niin ehkä sitten on helpompi alkaa miettiä mitkä alat on sellasia?

1. Mä en jaksa olla hirveen kauaa paikoillani, eli tarviin jonkun vähän fyysisemmän työn. Eikä tarvii mikään hirveen raskas olla, muta sellanen et ei tarvii kokopäivää olla ihan paikoillaan.
2. Haluun olla ihmisten kanssa tekemisissä. Nykysessä työssä tykkään kun saan auttaa muita ja opettaa uusia. Ehkä joku asiakaspalvelu? Mut mä en kyllä kestä valittavia asiakkaita :DD
3. Tarviin pienen kiireen ja paineen. Toimin paljon tehokkaammin pienen paineen alasena. Mä tykkään tehä nopeessa tahdissa ja rakastan sitä tunnetta kun saan jonkun ongelman ratkaistua.
4. Vaihtelu. Välillä on ihan kiva tehä rutiinilla jotain hommaa, mutta pidemmänpäälle se on aika turhauttavaa.

Hmm? Mä oon miettinyt jotain kuskin hommia. Tykkään ajella ja siinä ois vähän asiakaspalveluakin. Toisaaltaan oon myös miettinyt maskeeraamista. Sen tiiän et en mitään hirveen pitkää koulutusta varmaan kiinnostavaankaan alaan jaksais käydä, mut johonkin tällasiin ei hirveen vaikee ois päästä. Täytyy kyllä joku päivä panostaa ja listata lisää ja miettiä omat vahvuudet ym ja tutkia mitä kaikkia koulutuksia oikeesti on olemassa. Ois just hyvä kun pääsis tutustumaan eri ammatteihin. Jos pääsis aina päiväks eri paikkaan töihin niin näkis mitä ne oikeesti on ja vois inspiroitua jossain.

Täytyy nyt vaan yrittää unohtaa stressi. Sillon ei ainakaan osaa mitään keksiä kun väkisin miettii :D Ehkä sitä vielä  ennen eläkettä keksii mitä haluaa :'D En halua taas liikaa toivoa ittelleni luoda, mut ajatuksena jos joskus vois perustaa perheen, ois kiva sitä ennen keksii mitä haluaa. Sitte jos on lapsia on vielä epävarmempi olo yhtäkkiä vaihtaa opiskelijaksi :D