Ajattelin nyt vielä pysyä kiitollisena :D Tiedän, että keksisin vaikka mitä asioita jos oikeasti alkaisin kaikesta kirjoittaa. Kaikesta en pitkää tekstiä viitsi tehdä, mutta herra H ansaitsee mielestäni vähän kiitosta. Hän on nyt muutaman vuoden ollut iso osa elämääni. Hänen ansiostaan olen rauhoittunut paljon verrattuna siihen aikaan jolloin olemme tavanneet. Olen oppinut paljon hänestä, itsestäni ja elämästä.

Olen nyt viimeaikoina ollut ihan erityisen kiitollinen hänestä ja kaikesta mitä hänen ansiostaan olen kokenut. Meillä on ollut jonkin verran ongelmia, mutta nykyisin tiedän että olemme niistä molemma oppineet paljon. Ja oikeastaan ei meidän ongelmat koskaan ole kovin isoja olleet, olen vain suurennellut niitä itse. Alku vuodesta luulin jo lopullisen eron tulleen. Meillä oli ollut jonkin aikaa jo hieman etäisemmät välit. Tiedän että se oli ainakin osaksi ihan oma syyni..

En oikeastaan tiedä missä vaiheessa aloimme olla hieman etäisemmät. En tiedä alkoiko ongelma edes siitä. Minua kuitenkin alkoi jossain vaiheessa vaivata. Suhteemme tuntui niin olemattomalta. En ottanut asiaa puheeksi ensin. Sitten otin sen pari kertaa esille kännissä. Ja silloinkin valitin ensin jostain pienestä jutusta ja loppu olikin sitten jotain ihme känni länkytystä.. Olin vähän turhan usein kännissä ja liian usein valitin ja syyttelin. Siinä sitten etäännyimme hieman ja puhuimme jopa erosta. Luulinkin että erosimme oikeasti. Aluksi olin ihan paskana enkä edes halunnut selvitä. Sitten huomasinkin että olen elossa. Huomasin että elämä jatkuu jokatapauksessa. "Eromme" ei kestänyt kun reilun viikon. Tai oliski ollut kaksi? Noh kuitenkin, silloin tajusin pitäneeni liikaa kiinni. Valitin kaikesta ja silti viimeinen asia oli ero jonka halusin. En ikinä ollut vain kiitollinen hänestä. Myöhemmin olen vain todella onnellinen ettei hänen hermonsa menneet lopullisesti. Hän ei yleensä  ikinä itse edes korota ääntään minulle..

Nyt meillä onkin mennyt monta kuukautta paljon paremmin. Olen keskittynyt vain kiitollisuuteen siitä, että saamme olla yhdessä. En enää mieti miten paljon paremmin voisi olla tai miten hän voisi lähettää useammin viestejä. Olen tajunnut että olen todella onnekas kun saan edes tuntea hänet. Enkä enää ole stressannut eroa. Jos tilanne menee siihen niin on varmasti parempikin erota sitten.

Kun tapasimme minulla meni aika lujaa.. Tiedän että sekoilin ihan liikaa, onneksi silloin ei sattunut mitään.. RIehuin ulkona kännissä, enkä koskaan välittänyt kävelenkö yöllä yksin kotiin. Välillä olen miettinyt että kuinkahan rappiolla olisin jos ei oltaisi tavattu :D Pikkuhiljaa sitten onneksi rauhotuin. Siitä saan kiittää häntä. Silloin minulla ei myöskään ollut minkään laista itsetuntoa. Siksi osittain sekoilinkin kun vihasin itseäni. Ajattelin ehkä että kännissä saan itseluottamusta ja tutustun helpommin ihmisiin. Tutustuinkin, mutta ehkä parempi silti rauhoittua.. Ajattelin aina ettei kukaan ikinä kelpuuta minua. Keskityin aina huonoihin puoliini ja näin itseni todella rumana ja tunsin oloni todella lihavaksi. Ekan kerran kun riisuin hänen aikana olisin halunnut vain verhoutua peittoon äkkiä. Hän on osannut aina oikeat eleet ja sanat joilla on saanut minut alkamaan jopa tykätä itsestäni. On joskus muutkin minua kehuneet, mutta jos joku sanoo kauniiksi se on helppo ajatella vain sanoina. Hän kuitenkin on pienillä teoillaan saanut minut tuntemaan että kelpaan hänelle.

Hän on avannut muutenkin silmäni. Tuntuu että hänen ansiostaan nään maailman vähän eritavalla. En enää ajattele niin synkästi. En oikein osaa löytää edes sanoja, haluaisin vain kiittää häntä kaikesta mitä olemme kokeneet. Hän on lohduttanut, niin useasti olen itkenyt hänen rintaansa vasten ja hän on silittänyt selkääni tai poskeani ja saanut minulle heti paremman olon. Hän on myös muuten vain piristänyt ja saanut minut tuntemaan itseni arvostetuksi. Ennen kaikkea olen kiitollinen, että hän on pysynyt vierelläni. Hän on nähnyt kaikkein huonoimmat puoleni, kuunnellut lukuisat kiukutteluni ja silti valinnut minut. Hän tietää ettei minulla ole aina ollut ihan helppoa, joten hän ymmärtää. Hän tietää milloin ei tarvitse sanoa mitään ja milloin pitää. Tunnen vain oloni niin turvalliseksi hänen kainalossaan. <3